Takaisin Tampereelle, takaisin tänne.

Ehkä ensi kerralla enemmän asiaakin.
Nyt vain kuvan verran tämän aamun tunnelmaa.

Aikansa kutakin

Hei taas! Olen liehunut teillä tietämättömillä reilun kuukauden (vai kaksi?). Uusien postauksien perään on kyselty ja olen vastannut hymähdellen; kiireitä, salsaa, opiskeluja, mitä milloinkin. Kiitos mielenkiinnosta ;)

Tänä aikana olen sisäistänyt jotain huikean suurta, aikuisuuden. Tänään huomasin olevani aikuinen eikä se enää tunnu kamalalta. Korkeintaan mielenkiintoiselta - mahdollisuudelta. Julistankin saman tien kaksviis-kriisin loppuneeksi :D
Ennen ystävien ja tuttavien kanssa vannottiin ettei meistä koskaan tulisi niitä. Naimisissa olevia, äitejä, turhautuneita vakkareita, omakotitalojen rakentajia, auton ostajia, siististi pukeutuneita, beigen ja valkoisen eri sävyin sisustavia...

Vielä kesällä parjasin pariutumisen pakkoa. Ihmettelin pitääkö maailmassa talsia kuin Nooan arkkiin oltaisiin menossa. Siististi parijonossa.
Opiskelut, mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta, takkusivat. En uskalla, en osaa, en pysty. Tätä mantraa kertasin mielessäni ja alisuoritin. Pakenin aikuisuutta tai siihen liittämiäni ikäviä assosiaatioita minkä kintuistani pääsin. Teemana lienee voiko vapauden valita ilman vastuuta. ;)

Niinhän tämäkin on sutviutunut, yksi asia on johtanut toiseen ja olen viimein uskaltanut vapautua Peter Pan-syndroomastani. Aika jees juttu!

Lähdössä synttäreille

Ihana/kamala sohva

Sohva on nyt kotonaan. Välillä se on ällön värinen ja välillä murrettu vihreä näyttää hienostuneelta, hyvällä tavalla erilaiselta. Varasuunnitelmia onneksi riittää. Mikäli totaalinen kyllästyminen iskee, ompelen siihen uudet päälliset. Mutta tärkeintä lienee se, että sohvalla on ihana köllötellä. Se on juuri sopivan pehmeä ja kuitenkin ryhdikäs. Ajaton kuosistaan huolimatta.

HC

Tämän kerran postauksen kuvat ovat inspiraatio-kansiostani enkä kuollakseni muista mistä ne ovat kotoisin. Toivottavasti en ole mennyt laittomuuksiin saakka.

Haluaisin kotiini lankkulattiat, erillisen keittiön, mahdollisuuden seinien maalaamiseen ja sisustussuunnittelijan. Koti on täynnä kaikkea kivaa, mutta punainen lanka tai yhdistävä tekijä uupuu. Aion lähitulevaisuudessa saada jotain järjestystä ja kuria tänne pursuilevaan sirkustelttaan ja suunnittelin jo viimeisenä oljenkortena sisustuspäivän pitoa. Sisustuspäivä sisältäisi paitsi hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa myös hc-sisustamista. Miltäs se kuulostaa? ;)

Ps. Kuvat klikkaamalla isommiksi

Terveisiä koululta

ja kotoa...

Peruspäivä. Keskiviikko. Huomenna olisi retki Helsinkiin, mutta en olekaan lähdössä. Sen sijaan ajattelin tehdä kotihommia, maalailla, salsata ja tehdä tilaa uudelle tulokkaalle. Ostin nimittäin sohvan, vaikka asunnossani ei ole sille tilaa(!) Uusi perheenjäsen on 60-luvulta, olivinvihreä, kiiltäväkankainen ja muutettavissa vierassängyksi. Maltan tuskin odottaa perjantaita, jolloin sohva viimein kotiutuu.