Lähdössä synttäreille

Ihana/kamala sohva

Sohva on nyt kotonaan. Välillä se on ällön värinen ja välillä murrettu vihreä näyttää hienostuneelta, hyvällä tavalla erilaiselta. Varasuunnitelmia onneksi riittää. Mikäli totaalinen kyllästyminen iskee, ompelen siihen uudet päälliset. Mutta tärkeintä lienee se, että sohvalla on ihana köllötellä. Se on juuri sopivan pehmeä ja kuitenkin ryhdikäs. Ajaton kuosistaan huolimatta.

HC

Tämän kerran postauksen kuvat ovat inspiraatio-kansiostani enkä kuollakseni muista mistä ne ovat kotoisin. Toivottavasti en ole mennyt laittomuuksiin saakka.

Haluaisin kotiini lankkulattiat, erillisen keittiön, mahdollisuuden seinien maalaamiseen ja sisustussuunnittelijan. Koti on täynnä kaikkea kivaa, mutta punainen lanka tai yhdistävä tekijä uupuu. Aion lähitulevaisuudessa saada jotain järjestystä ja kuria tänne pursuilevaan sirkustelttaan ja suunnittelin jo viimeisenä oljenkortena sisustuspäivän pitoa. Sisustuspäivä sisältäisi paitsi hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa myös hc-sisustamista. Miltäs se kuulostaa? ;)

Ps. Kuvat klikkaamalla isommiksi

Terveisiä koululta

ja kotoa...

Peruspäivä. Keskiviikko. Huomenna olisi retki Helsinkiin, mutta en olekaan lähdössä. Sen sijaan ajattelin tehdä kotihommia, maalailla, salsata ja tehdä tilaa uudelle tulokkaalle. Ostin nimittäin sohvan, vaikka asunnossani ei ole sille tilaa(!) Uusi perheenjäsen on 60-luvulta, olivinvihreä, kiiltäväkankainen ja muutettavissa vierassängyksi. Maltan tuskin odottaa perjantaita, jolloin sohva viimein kotiutuu.

Pimiää menoa

Takana rento mökkiviikonloppu, joka sisälsi runsaasti kaikkea kivaa. Nyt on lomailut lomailtu.

Oodi

Tällaista tänä aamuna. On kiva olla kotona, vaikka se ei enää syystä tai toisesta tunnukaan niin oman näköiseltä.
Ensimmäisen kuvan oviverho on yksi viimeaikaisista dyykkauslöydöistäni ja majailee tällä hetkellä toisella puolella Suomea. Toivottavasti jo siskon hoivissa.
Alimman kuvan Stailaa kotisi edustaa puolestaan "kesälomani" heräteostoksia. Minkäs mahtoi, kirja oli vain niin ihana! Kirjakauppojen lisäksi kiertelin jälleen ahkerasti kirpputoreja ja mukaan tarttui vähän kaikenlaista, mm. muovinen bambi (joka muuntunee kaulakoruksi tai avaimenperäksi...), iso punainen tarjotin, pari pikkulaukkua ja muutama lasipurkki.
Tuntuu, että joka reissulla matkatavarat tuplaantuvat.
Kotia katsellessani en voi olla suunnittelematta kirppispöydän varaamista!

Huomenna taas tiedossa mökkeilyä olan takaa! :)

"Kesäloma"

Vietin viikon kotikonnuilla puuhastellen kaikkea kivaa.
Ensimmäistä kertaa kaipasin kuitenkin suorastaan kuumeisesti takaisin Tampereelle omien puuhien ja etenkin töiden pariin. En ole aiemmin kokenut tällaista elämännälkää ja taistelutahtoa. Huh!

Rakkaus

Kyllä se on vaan niin rakas.
.

Salsa! Fiesta! vai miten se olikaan...

kuva

Parisalsatunti oli juuri niin jähmeä ja tahmea kun odotinkin, tosin omat kädet eivät hionneet kuten pelkäsin! Aloitimme hitaasti ja rauhallisesti, mutta tanssin siitä huolimatta kuin puupökkelö. Tuntui kun olisin palannut takaisin yläasteelle, jossa omien raajojen ulottuvuus yllätti tuon tuostakin.

Salsassa mies ohjailee koko tilannetta, tanssittaa suvereenisti daamiaan ja pitää huolen jopa small talkista. Oli uskomattoman hankalaa antautua vietäväksi ja ehkä vielä hankalampaa odottaa kiusallisen hiljaisuuteen kadonnutta keskustelunavausta. Välillä en voinut hillitä itseäni ja aloitin lyhyeksi jääneitä keskusteluita.
Entä minne suunnata katse? Tuntui, ettei oikeaa paikkaa löytynyt etsimälläkään, katto, lattia, seinä vai kenties toinen seinä ?! Suora katsekontakti hikisen hiljaisuuden vallitessa oli kestämätön, katse karkasi hetkessä takaisin parketin pintaan.

Vaikka tunti olikin täynnä elämäniloisia rytmejä, kiusallisia hiljaisuuksia, hermostuneita naurahduksia ja vapisevia käsiä, tiedän jatkavani ryhmässä. Kasvu kun kuulemma tapahtuu juuri epämukavuusalueella.

Toinen tunti oli soolotanssitunti, jossa pääsin takaisin raiteille. Tunnin jälkeen olin kuin uitettu koira, hiki kirjaimellisesti virtasi. Bussipysäkille kävellessäni olo oli jo suorastaan euforinen enkä tiennyt oliko ensimmäinen päiväni salsakoulun oppilaana aivan ihana vai ihan kamala. Sen kuitenkin tiedän, että odotan jo innolla huomisia tunteja.

Super Sunnuntai!

Alkoi etukäteissuunnittelua vaatineella aamupalalla.
Vaikka leipomusten taikina pullahtikin purkista,
käärin itse niiden sisään tummaa suklaata/juustoa.

Seuraavana ohjelmassa oli Nekalan markkinat. Pomppulinnan, poniajelun ja metrilakun lisäksi löysin huikeat Robinviitta-pakkaukset, hintaan 25€/kpl. Jäivät ostamatta.

Ehkä kenties maailman hienomman auton lisäksi löysin ehkä maailman sympaattisimman linnunpöntön,
joka näytti pöllöltä itsekin!

Koska markkinat tuottivat saalistajalle pienoisen pettymyksen, kolusin keskustan kirppareita paremmin tuloksin. Punainen (kivan mallinen) paita 3€, Björk- kirja 2€ ja Laura Honkasalon Tyttökerho 1€.

Lisäksi tein unelmistani totta ja ostin pitkään himoitsemani kausikortin salsakouluun. Huomenna on elämäni ensimmäinen parisalsatunti ja kädet hikoavat jo nyt!

Lauantaikooma ja Hikiset tissit

Eilen iski suurta epätoivoa aiheuttanut vaatekriisi, jonka seurauksena 20-luku helmineen jäi toteutumatta. Ilta oli kotoa lähdön jälkeen kuitenkin varsin onnistunut ja sen kruunasi Hikiset tissit; Tapani Kokon ja Ihana Havon huikea duo, joka esiintyi Himmelblaussa. Suosikkibiisini oli Täydellinen sirkkeli.

Tämä päivä onkin mennyt tokkurassa ja torkkuessa. Huomenna täytynee taas aktivoitua.

Hikiset tissit Mäntän kuvataideviikoilla
kuva

Mökillä

Heräsin tänään myrskyiseen ja synkkään aamuun känkkäränkkänä, mikään ei oikein ottanut sujuakseen. Pyykkääminen kiukutti, jääkaapin sisältö harmitti, kämpän kaoottisuus ketutti, puhelimessa olin paska lapsi ja kissa maukui kuin sammumaton jukeboksi. ÄH! ja ARGHS!

Sitten muutaman tunnin manattuani päätin ettei minun ole pakko suorittaa tänään mitään ja kiukku laantui. Päätin samalla lähteä "mökille" parvekkeelleni, jossa paistoi jo aurinko. Nyt olo on normaalimpi ja odotan innolla iltamenoja; avajaisia ja sen sellaisia. Tarkoituksenani on tänään pukeutua ja laittautua 20-luvun henkeen. Saa nähdä mitä siitä seuraa.

Toinen koulupäivä

... maistui makoisalta. On kivaa taas pinnistellä, pohtia ja hamuta ajatuksissaan mahdottomia ja mahdollisia. Oppituntien jälkeen järjestelin omaa työtilaani, jonka sijainti on tänä vuonna ihanan rauhallinen. Nyt kelpaa työskennellä!

Kotona odotti kortti Inarista. Olen saanut tänä vuonna huikean määrän postikortteja ja olen ollut otettu jokaisesta. Mikä ihana tapa tuo postikortteilu, kumpa saisin itsekin aikaiseksi!

Onnellinen

Kuvat ja luonnonrauha ovat viime sunnuntain satoa. Tämän päiväinen innostus ja väsymys ovat puolestaan koulun aikaan saamia. Uusi, jännittävä (ja viimeinen!) lukukausi alkoi tänään.
Pää kuhisee ideoita ja suunnitelmia, kalenteri täyttyy vinhaa vauhtia ja sosiaalinen elämä on kukkeimmillaan. Runsaudenpula on päivän sana.
Vaikka nautinkin mukavista kiireistäni, kaipaan silti omaa rauhaa ja aikaa. Juuri sellaista seesteisyyttä, jota koin pitkospuilla sunnuntaina.

Olen hyvin onnellinen.