kuva
Parisalsatunti oli juuri niin jähmeä ja tahmea kun odotinkin, tosin omat kädet eivät hionneet kuten pelkäsin! Aloitimme hitaasti ja rauhallisesti, mutta tanssin siitä huolimatta kuin puupökkelö. Tuntui kun olisin palannut takaisin yläasteelle, jossa omien raajojen ulottuvuus yllätti tuon tuostakin.
Salsassa mies ohjailee koko tilannetta, tanssittaa suvereenisti daamiaan ja pitää huolen jopa small talkista. Oli uskomattoman hankalaa antautua vietäväksi ja ehkä vielä hankalampaa odottaa kiusallisen hiljaisuuteen kadonnutta keskustelunavausta. Välillä en voinut hillitä itseäni ja aloitin lyhyeksi jääneitä keskusteluita.
Entä minne suunnata katse? Tuntui, ettei oikeaa paikkaa löytynyt etsimälläkään, katto, lattia, seinä vai kenties toinen seinä ?! Suora katsekontakti hikisen hiljaisuuden vallitessa oli kestämätön, katse karkasi hetkessä takaisin parketin pintaan.
Vaikka tunti olikin täynnä elämäniloisia rytmejä, kiusallisia hiljaisuuksia, hermostuneita naurahduksia ja vapisevia käsiä, tiedän jatkavani ryhmässä. Kasvu kun kuulemma tapahtuu juuri epämukavuusalueella.
Toinen tunti oli soolotanssitunti, jossa pääsin takaisin raiteille. Tunnin jälkeen olin kuin uitettu koira, hiki kirjaimellisesti virtasi. Bussipysäkille kävellessäni olo oli jo suorastaan euforinen enkä tiennyt oliko ensimmäinen päiväni salsakoulun oppilaana aivan ihana vai ihan kamala. Sen kuitenkin tiedän, että odotan jo innolla huomisia tunteja.
Salsassa mies ohjailee koko tilannetta, tanssittaa suvereenisti daamiaan ja pitää huolen jopa small talkista. Oli uskomattoman hankalaa antautua vietäväksi ja ehkä vielä hankalampaa odottaa kiusallisen hiljaisuuteen kadonnutta keskustelunavausta. Välillä en voinut hillitä itseäni ja aloitin lyhyeksi jääneitä keskusteluita.
Entä minne suunnata katse? Tuntui, ettei oikeaa paikkaa löytynyt etsimälläkään, katto, lattia, seinä vai kenties toinen seinä ?! Suora katsekontakti hikisen hiljaisuuden vallitessa oli kestämätön, katse karkasi hetkessä takaisin parketin pintaan.
Vaikka tunti olikin täynnä elämäniloisia rytmejä, kiusallisia hiljaisuuksia, hermostuneita naurahduksia ja vapisevia käsiä, tiedän jatkavani ryhmässä. Kasvu kun kuulemma tapahtuu juuri epämukavuusalueella.
Toinen tunti oli soolotanssitunti, jossa pääsin takaisin raiteille. Tunnin jälkeen olin kuin uitettu koira, hiki kirjaimellisesti virtasi. Bussipysäkille kävellessäni olo oli jo suorastaan euforinen enkä tiennyt oliko ensimmäinen päiväni salsakoulun oppilaana aivan ihana vai ihan kamala. Sen kuitenkin tiedän, että odotan jo innolla huomisia tunteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti