Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nousin haukotuksiani peitellen tuttuun yöbussiin. Bussi oli puolityhjä ja omiin ajatuksiin luisuminen tapahtui huomaamatta. Rakastan yöbussin etupenkillä matkustamista. Retkitunnelma, yön pimeys ja kaupungin valot saavat mielikuvituksen liikkeelle. Yhtäkkiä unelmointini keskeytyy ja havahdun siihen, että kuski puhuttelee minua. Kestää hetken ennen kuin tajuan sanojen ja tilanteen merkityksen.
"Tämä oli viimeinen pysäkki"
Katson taakseni ja bussi on kuin onkin tyhjä. Vain minä ja kuski. Kauhusta kankeana totean etten todellakaan tiedä missä tämä viimeinen pysäkki sijaitsee. Kuski ei ole otettu ylimääräisestä ongelmatapauksestaan ja saarnaa hetken uusista reiteistä ja aikatauluista. Kuuntelen kiltisti kun en muutakaan voi ja samanaikaisesti yritän miettiä miten ihmeessä pääsen kotia keskeltä ei mitään. Pikkuhiljaa kuski alkaa sulaa ja lupaa jättää minut johonkin matkan varrelle. Mitä paremmin juttumme alkaa luistaa sitä lähemmäksi kuski lupaa minut heittää. Lopulta saavuimme ihan kotikulmilleni ja hyvästelimme toisemme kuin vanhat tuttavat.
Kiitos TKL ja nimettömäksi jäänyt kuski
Tiedän tuon tunteen. ja varsinkin pimeällä auton kyydissä radion pauhatessa hiljaa taustalla katoan niin kauas omiin ajatuksiini, että ohikiitävät psäkit menevät merkityksensä. Ihanan kiltti kuski.
VastaaPoistaOi, odotin otsikon perusteella jotakin hauskaa seikkailua, mutta onneksi tässäkin kävi lopulta hyvin! Ihana kuski.
VastaaPoistaIhana kuski tosiaan, laitoin palautetta. Toivottavasti "ruusut" saavuttavat kuljettajankin :)
VastaaPoistaKiitos kuskille, että vei aarteeni kotiin:)
VastaaPoista